Aamulla herään pimeyteen
johon illalla nukahdin
ja sitä oloa ihmettelin
miten ees keskellä päivää
ei auringon häivää
vain kostea harmaus laahuksineen
kulkee usvaisen hovinsa seuraamana
ja sen taakse jää hyyhmäinen vana
Ikävä työnsä on
tuon olion
ja hoviväkensä tuskin hurmaa
synkkänä kun se nilkuttaa
usvasta äkkiä ilmestyen
mieliin mustaa huokuen
varoitukset silloin kilkattaa
korvissa herkimpien
läsnäolollaan nääs tuo harmaa herra
voi saada uskomaan
että tosi ikävä paikka tää terra
on ihmisen käyttää asuntonaan
kun synkkä on päivä ja yö
ja kaikilla kauhea työ
elää eteenpäin
mut voi myös opppia näin
sittenkin uskomaan valoon
ja inhimilliseen iloon
sillä kaikessa ilo on piileksimässä
synkänkin näköisessä elämässä
vaikka siinä vain
että tilaisuuden sain
jotain vaikeaa oppia tajuamaan
ja vanhoja virheitä lunastaa saan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.