Oi tätä ihanaa, mutta kuulemma niin vaikeaa suomen kieltä. Olemme tosiaan etuoikeutettuja, me, jotka saamme tällaisen kielen synnyinlahjaksi. Eräs ystäväni, pohjoismaiden, muttei suomen kansalainen, osaten ruotsia, tanskaa, ranskaa, saksaa, italiaa, sanoo suomea todella vaikeaksi ja on jo kyllästynyt edes yrittämään sen oppimista. Vaikka onkin hyvä olla jokin yhteinen maailmankieli, jota kaikki vähän osaisivat, on se toisaalta keljua, että sitten ei jaksa alkuperäistä kieltä opiskellakaan, kun sillä englannilla pärjää missä vaan. Ja varsinkin englantia  äidinkielenään puhuvat eivät ole kovin innostuneita opiskelemaan muita keiliä. Näin olen kuullut puhuttavan, mutta pitäneekö paikkansa..

Entä nämä suomen kielen sijapäätteet ja verbien taivutukset. .. Voiko monellakaan kielellä  ilmaista asioita niin tarkasti ja monipuolisesti, epäilen... Esim. sana: kevät... keväinen, keväisen, kevään, kevääseen, keväästä, keväänsä,  kevääseensä,  kevääsi, keväästäsi, kevääseesi, kevättä, keväätön, kevääni, kevääseeni, keväästäni.... ei ihme että ulkomaan elävä vaipuu ensin epävoivoon, kun tällaista alkaa tavata, mutta ei se voi mahdotonta olla, onhan 5 milj. suomalaista sen virtuooseja tälläkin hetkellä ja jokainen suomalainen jo lapsena sen oppii... Kuulemma lause:  "Alavilla mailla  hallan  vaara", on maailman  kauneimmaksi lauseeksi äänestetty, en tosin tiedä, missä, enkä sitäkään, pitääkö se ollenkaan paikkaansa.

Itse olen aina tykännyt kielistä. Olisin mielelläni niitä opiskellut enemmänkin, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Tällä hetkellä kuitenkin tulen toimeen kolmella kielellä, tosin en kovin hyvin yhdelläkään, varsinkaan suomella, äidinkielelläni. Useasti siltä tuntuu, kun väärin ymmärryksiä sattuu harva se päivä. Onneksi oikein ymmärrysten määrä  on vielä suurempi, tai oikeastaan se riippuu asian  haaroista.... Haluaako toisen ymmärtävän oikein vai väärin, sillä aina ei  todellisuus ole niinkään miellyttävää kuulla. Jos toinen on kovinkin suorapuheinen, se voi olla loukkaavaa ja latistavaa, vaikka hän  ei edes sitä tarkoittaisi...Mutta se vasta hämmentääkin, jos sanojen ja  käytöksen välillä on   huutava ristiriita. Otapa siinä sitten  selvää, miten asiat todella ovat. Oikeastaan sen  selvittäminen on mahdotonta. On vain  tyydyttävä elämään hetki kerrallaan turhia murehtimatta ja yritettävä elää täysillä ainakin sisäisesti. Ettei tulisi pidätelleeksi itseään  niin kauan ja perusteellisesti, että oma itsekin häviää jonnekin, eikä sitä enää löydäkään. Tosin on käynyt niinkin, että on kokenut olevansa näkymätön sen huoneen ihmisille, johon on vaatimattomassa persoonassaan tullut. Siinäkin piilee jokin Elämän opetus, ettei ihmisen onni ole toisten huomiossa ja väistämättä kaikki tuollaisessa tilanteessa muuttuu.

Mutta sådant är livet ja elämä kulkee eteenpäin... Toivottavasti mekin niin teemme sen myötä.