1.

Tämän ja minkä tahansa aamun teema voisi olla itseensä rakastumisen opettelu, vaikka se saattaakin kuulostaa groteskilta. Eräänä yönä siihen viittaavan viestin kuitenkin sain  Unien Valtiaalta. Eihän ilman itsensä  rakastamista osaa muitakaan rakastaa. Mutta niin kuin voi toista ihmistä rakastaa väärällä tavalla, suppeasti, vaativasti, ulkoiseen huomionsa kiinnittäen, voi myös itseään niin rakastaa, eikä se silloin rakkautta  olekaan, se on vain jonkin kuvan palvomista, kuvan  ja kuvitelman omasta erinomaisuudesta. Jos osaa rakastaa vain tuota kuvaa, mitä rakastettavaa jää jäljelle, jos erinomaisuutta on ihmisessä hyvin rajoitetusti? Tosiasiassa juuri silloin paljastaa, että ei osaa itseäänkään rakastaa, kun ei uskalla nähdä sitä, mikä  on.

Oikea tunne ei ehkä vain tunnetta olekaan, vaan tietoisuutta, viisautta, avarakatseisuutta.Jos olisi jotain tuollaista tajuntaansa saavuttanut, voisi  nähdä todellisuuden niin, ettei juuttuisi tuijottamaan kuvaan eikä siihen, miten tuo toinen minua arvostaa ja mitä hän minulle voi antaa.  Mutta mikä on kuvien takana? Eikö se juuri ole se, mikä  kaipaa rakkauttani, minun, joka olen sille läheisin. Minun hyväksyntääni, huomiotani. Jos kykenisin antamaan minulle minulta sen mitä minä tarvitsen, voisin vapautua epämääräisestä puutteen tunteesta, nimenomaan henkisellä puolella. Se vapauttaisi myös ympärillä olijat jonkin odotuksen täyttämisen tunteesta. Olisin täysi ja eheä niin, että voisin siitä täyteydestä ryhtyä luovuttamaan toisillekin aitoa tunnetta, hyväksyntää, apua. Silloin olisin se, miksi  minut on tarkoitettu, niin kuin  jokaisen meistä on suuri Elämä tarkoittanut avuksi toinen toisillemme.

 

Same in english

2.

Only love

The theme of this and every morning should be learning to fall in love with one self, even thought it might sound grotesk. But message referring to that direction I got from the Master of Dreams one night. You can`t love  others without loving your self. But as one can love others in wrong way, demanding, narrow, paying attention only to the surface, so one can love her self,  worshiping a picture or fantasy of own perfectness. If I love only that picture, how littIe there can be love, if  that perfectness is very little in my self.  In fact I then expose, that I dont approve my self att all, iff I dont dare to see, what I am.

Real feeling is perhaps not feeling only, but consciousness, wisdom, broad-mindnes. When one had achieved something  like that, then one could see the reality, and wouldn`t  stay staring at some picture, or that how the other values me and what can he give me. What is behind pictures?  Isn`t there the one, that is longing my love, me, who is the nearest for it..Needing my approval, my attention. Iff I could give me what I need, I could get free from  feeling of lacking, precisely  mentaly. It would also set free all people around me from a strange feeling of demand to fulfill some vaque hope.   I would have feeling of complete fullness and would be whole so, that I could from that fulfillnes start giving to the others real feeling, approval, help. Then I would be that, which I had been meant to be, as everyone of us is meant by the Grate Life: To be helpers for each other.