Kai sydämen kannelta mukanaan

me jokainen täällä

jo syntymästä kannetaan

ja siitä lähtien

sen soitto sielussamme soi

alla näiden tähtien

Niin syvällä soida se voi

että kuule sitä emme

jos on sen ääni vieno

vaan vältämme kiireinemme

Silti sen sanoma kaunis ja hieno

alta melun ja  paatoksen

kuuluu kuin kuiskaten

Ei tule sen sävelet vaatien

tuomioita laatien

vaan kera toivon aatoksen

että kansa muistaisi laulujaan

ikiaikoja eläneitä

joissa viisaus soi ja sanat vaan

tuottaa surun ja onnen kyyneleitä

Sik`s juuri  ne sulavat sydämiimme

kun ne kertovat

miten viisahat

kerran lahjansa laskivat

anoviin kätösiimme

ja sävelen ikuisen antoivat vaan

laulun lahjanaan

jolla rauhaa vain laulaisimme

Sota sanojen kätköissä

tora poimuissa ajatusten

olis muisto vain vaivainen

Kera käytännön hyvien töiden

täällä syntyisi kulttuuri uusi

varjoissa valkeiden pohjolan öiden

sitä valaisis hengen valo

lämmön antaisi sydänten palo

suojanaan kotoinen kuusi