Herään keskellä päivää tipahtamaisillani tuolistani. Se ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Mutta mikä minut herätti? Kuulen omituista mutinaa, mistä se tulee? Nousen varovasti oikomaan pahassa asennossa vääntynyttä selkääni ja jäykkää niskaani. Silloin kuulen sen vieläkin selvemmin: Hitto, hitto, hitto, hitto... kuuluu lähistöltä rytmikkäästi. Kun lähestyn äänen lähdettä, sana muuttuu. Mikähätä, mikähätä, mikähätä, ja muutosprosessi jatkuu: ryhdisty, ryhdisty, ryhdisty...
Ääni tuntuu tulevan kylpyhuoneesta. Ryntään sitä kohti ja leväytän oven auki - pesukoneen rytmikäs surina siellä täyttää tilan, ei mitään puhuvaa otusta missään. Suljen oven ja jatkan matkaa työhuoneeseeni. Ääni palaa, mutta tuntuu loittonevan, kun se sanoo: älämäkätä, älämäkätä, älämäkätä. Teetyösi, teetyösi, teetyösi...
No johan on hitto, hitto, hitto, alkaa minunkin suuni toistella. Kuka täällä pelleilee? - Älämäkätä, älämäkätä, älämäkätä, saan vastaukseksi. Mitä, missä... yritän kysyä . - Teetyösi, teetyösi, teetyösi.. Kuuluu kylpyhuoneesta. Avatessani sen oven, vastaani huokuu valtava: Tee työsi tee työsi täytä paikkasi täytä paikkasi... ja pesukoneesta se selvästi kuuluu. Sen rytmikäs surina muodostaa sanoja, jotka eivät jätä arveluille sijaa sen sanoman luonteesta. Yhtäkkiä se lopettaa ja huokaisee kuin uupuneena. Hetki sitten vielä olin näkevinäni siinä liikettä aivan, kuin se olisi tanssinut hokemisensa tahdissa, nyt se on vain tavallinen pesukone, joka hiljaisena seisoo nurkassa ja odottaa minun tulevan tyhjentämään sen sisällön.
Mutta entä, jos tämä onkin ovela ansa. Jospa se harnaisee koko käden, kun aukaisen luukun ja otan sen uumenista pestyt vaatteet pois... Ei , en voi uskoa kiltistä pikku pesukoneestani mitään sellaista. Ja kuitenkin minua vähän pelottaa, kun aukaisen sen. - Ei ahnasta kitaa, ei teräviä hampaita, ei limaista kieltä, johon kaikki tarttuu, vain tuoksuvat, pestyt vaatteet... Näinkö unta, vai mitä kaikki oli? Olivatko kodin koneenikin kyllästyneet katselemaan touhujani, jotka eivät hiponeet suurien älykkyysosamäärien prosentteja likeltäkään. - Oli miten oli. Elämä on mielenkiintoinen koulu, eikä koskaan arvaa, mistä seuraava opetus tulee. Yleensä kuitenkin täysin yllättäen, joten hyvä olisi miettiä asioita ja olla valmis ottamaan vastaan mitä tahansa. Siitä voi saada ajattelun aihetta loppuvuodeksi. No pääasia kuitenkin, että juonen pää löytyy, uskaltaa katsoa rehellisesti ns. henkistä pyrkimystään tavoitteenaan kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Minun puhuva pesukoneenikin sen tietää, että parantamisen varaa olisi!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.