ILMAN TOIVOA ihminen tuskin pätkääkään elää jaksaisi. Siksi kai tuosta sanasta on toiveikkaasti nimikin muodostettu. Oma enoni oli Toivo nimeltään varmaankin siitä syystä, että perheestä oli kaksi  aikaisempaa poikaa nimetty vuoronperään Eeroiksi, ja nämä molemmat vuoronperään kuolivat. En tiedä, miksi isovanhempani sitkeästi nimesivät poikiaan Eeroiksi, ehkä jostain tunnesyystä, mutta myös tunnesyystä heidän täytyi siitä tavasta luopua, sillä heille tuli varmaan sellainen tunne, että Eero-nimellä oli jokin kirous päällään. Mutta Toivo-nimi on täynnä kaiken hyvän odotusta ja oikeastaan tuossa tapauksessa se on suorastaan nöyrä rukous; Anna tämän  pojan elää... Toivo nimenä on tarkoitettu vain miehelle, suomen kielessä. Eivätkö naiset saa olla suomessa toivon tuojia, sillä englannin murteen Hope käsittääkseni on naisen nimi. Miksi tietyt sanat muotoutuvat joko miehen tai naisen nimiksi? Tosin ainakin suomalaisessa almanakassa on myös nimiä, joita käytetään molemmilla sukupuolilla.Mutta enpä tiedä yhtään Vieno -nimistä miestä,  Rauni-nimisen miehen ja naisenkin kyllä. Mitähän tapahtuisi, jos nimeäisi itsensä Toivoksi, syntyisikö identiteettikriisi, vai kohoaisiko mieliala monta pykälää ylöspäin....

JOHNNY CASH laulaa jossain kantri-kappaleessaan tarinan miehestä, jolle isä antoi nimeksi Sue. Se nimi lienee kotimaassaan yltiönaisellinen, ja kieltämättä se näilläkin leveysastella kovin hempeältä kuulostaa, joten poika joutui tappelemaan ja raivaamaan tietään kovimman kautta nimensä vuoksi ja siksi vihasi isäänsä, jota ei koskaan ollut nähnyt. Muistaakseni hän löysi viimein papparaisen, jota ei sitten tehnytkään  yhtään mieli tintata kuonoon, vaikka poika oli ollut kostonhimoa täynnä. Se kilpistyi isän rauhalliseen selitykseen siitä, miten tuo nimi oli kasvattanut pojasta pärjääjän. Sue siis ymmärsi isänsä  kannan ja jopa kunnioitti sitä, mutta laulun lopussa hän vielä vannoi, ettei omalle pojalleen suin surminkaan laittaisi ikinä sellaista nimeä.

ENSIKSI TULI MIELEEN, että miksi mies ei vain vaihtanut nimeään. No, tietenkin siksi, että ilman tuollaista draamaa ei olisi tuota lauluakaan. Ehkä hän oli itsepäinen luonne, joka tahtoi uhallakin näyttää, että pärjää vaikka minkälaisella nimellä. Sanotaanhan, että ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Sama pätee naiseenkin, ehkä vielä enemmän, sillä naiselta kuitenkin, huolimatta näennäisestä tasa-arvosta, yhä vielä näinäkin aikoina odotetaan jotenkin siveellisempää otetta elämään kuin miehiltä. Ovatko siis naiset korkeammalla siveellisellä tasolla jo pelkän naiseutensa vuoksi, kuin miehet? Luulisin, että nuo asenteet johtuvat yhteiskuntaan luoduista normeista, niistä, joiden avulla miehet ovat koettaneet turvata omistusnoikeutensa ympärillä oleviin naispuolisiin olentoihin.

KORKEIN SIVEELLISYYS ja puhtain moraali sisältyy kuitenkin mielestäni rakkauteen. Jos se on aitoa, se ei halua mitään omistaa vain  itsellään, ei määrätä toisten elämästä vastoin heidän tahtoaan,ei vahingoittaa eikä ketään loukata, olivatpa ihmiset siitä mitä mieltä tahansa. Siksipä  voisikin sanoa, että tuo Sue-nimisen pojan isä otti vääriä valtuuksia järjestämällä lapselleen kamalan kasvatuskoulun, jossa ei kaiken lisäksi  edes itse ollut läsnä tukemassa. Siinähän oikeastaan näyttäytyy vanhatestamentillinen kuva pelottavasta Jumalasta, joka järjestää ihmiset tosi keljuihin tilanteisiin, niin kuin esim. kokeili Aabrahamin uskollisuutta käskemällä ensiksi tämän  uhraamaan poikansa Iisakin, ja kun tämä kauheassa tuskassa viimein on tuon hirmuteon tekemäisillään, viime tipassa sen estää. Tuollainen tuntuu enemmänkin  jonkun muun olennon käyttämiltä keinoilta, kuin Jumalan...