Vaekka voeppii joku olla kilti immeise maeneessa, tae aenae ite nii  kuvitella, nii ympäristön tapahtumat pannoo ehket jotenniisa eppäelemmää, että onkoha tuo nuin vae näen. Mieluummi miten päen, oes ehta savolaene mieljpije.Sev vielä immeinen kaet myöntää, että itepäenen on ku muuli, mutta omasta mielestää riehuu joskus vua ja sillonnii joltisennii härnättynä. Vua onkopa jokkaesessa ne karmalliset kotkaakset mukana vaekuttamassa ja voemia luomassa eli jännitteitä immeiste välilöehin. Ja ku  jännite suavuttaa  tiety pisteen, niin siitähän se poekki ponnahtaa ja suattaa tulla pahhoo jäläkee semmosessa poksaaksessa. No  tuommosia harrasteltuvaa voep tulla liiannii varovaeseks vätykseks, ku säekähtämmää piäs ihan munaskuita myöte ja vielä ommoo ihteesä, niät se jo onnii pelottava lähellä, ku ei sitä piäse karkuunkaa. Senpä taatta kaet oes hyvä opetella ihteesä tuntemaa ja joskus ies anteekssii antamaa sille raakalle, ku  kukas sitä paremmi ymmärtäsj, ku oma ite. Jos oessii itellesä ystävä, voes olla toesillekkii sitä.