Tänäänkin voisin hiukan itseän muuttaa, ajatusten kehän katkaista ja ohjata ne suuntaan  toiseen, ihmisystävälliseen. Mitä siitä, jos ei kaikki käy mun  toiveitteni mukaan pilkulleen, miksi niin ois edes oikeutta odottaa? Olkoon jokainen vapaa olemaan jokaisen hetkensä, niin kuin ne hänelle suostuu tulemaan. Surullisen tai iloisen ilmeen alla me kaikki oomme kokemuksinemme salaisuus jopa itsellemme, miks vaatia toisiltamme selvitystä siihen, mikä onkin oma ongelmamme? Se ehkä näyttää toisessa olevan, vaan onkin heijastusta itseni peilikuvan, joka vaatii, käskee, komentaa, opettaa, moittii, aina vastaan sotii, vaikka niin helppoa ois unohtaaa kaikki tyytymättömyys ja  syys mieleen hiipivä, tai toisen yli koleana kiipivä, kun kevät on ja kohta kesä ikivaloisa.