Joskus kuuntelin tuulia ympärilläin

ja sanoja huminaan hukkuvia

mä mietin ja mietin

ja ihmettelin

miks sanat nuo oli kuin nukkuvia

 

Ei totta ne olleetkaan

vain tuuli heilutti huuliaan

tämän pyrkijän

keskellä elämän

joka ihmistä kouluttaa

sillä siihen se luvan saa

itse suurelta viisaudelta

joka kätketty on

kuin aarre suunnaton

muistin vaikutukselta

 

Mä olinko luopumaan joutunut

monesta ihanasta

työstä tai harrastamasta

ja olinko sitä surenut

vaiko lakannut kaipaamasta

joko toivoin että saisin

tehdä sitä ja tätä

haluta ainetta taisin

vai sittenkin Elämätä

että vois sitä auttaa ja elää

sen mukaan kuin helää

se tuulissa noissa

hiusteni karkeloissa

 

Kun tietoa anoo

sen tietäjä sanoo

 

Olet saanut kaiken sen

mitä ikinä tahdoit

ja minkäs mahdoit

että elämä oli niin antelias

ja antoi sulle hymyten

värit taivaan ja maan

ja sanat rakkaudestaan

vaikka se olikin kivulias

 

Mitään puutu multa siis ei

olen niin paljon saanut antaa

ja minkä kohtalo vei

olen sitäkin saanut sylissäin kantaa

en paljoa toivo nyt

kaikki on täyttynyt

ja vapaana vaan

mä luovuttaa saan

kaiken sille totuudelle

joka kerran kutsui tielle

vienosti niin

taivaan äärettömiin

 

Kulkee ohitse kaipuu

viittansa puoleeni taipuu

kun oottaa tuo yksi

salaa ikävöiden

meitä kotiin syleillyksi

takana tähtivöiden