Jonkin pitkäaikaisesti mukana kiviriippana kulkeneen vaikeuden selvittyä ihan yhtäkkiä totaalisesti,  on sen taakan kantajalla yhtä autuas olo, kuin pahan migreenikohtauksen viimein hellitettyä. On vain kuulaus ja keveys, ihanan tuskaton pää eikä vatsakaan enää ole kääntymässä nurin vesitipastakin. Myös silmät ikäänkuin näkevät kauemmas, eteerisyys suorastaan tihkuu koko olemuksesta  ja sitä vahvistaa lakananvalkoinen naama peilissä, jossa kaksi mustaa pistettä, eli silmät tuijottavat herkeämättä. Ihminen on noina menneinä, pitkinä kivun ja pahoinvoinnin tunteina käynyt matkalla jonkin asteisissa Manaloissa. Huonekin muistuttaa kuoleman jälkeisiä olosuhteita. Siellä pitää olla kylmä kuin ruumishuoneella, sillä tuon tapainen pääkipu ei kestä kuumuutta, ei oikeastaan edes lämpöä. Siellä pitää myös olla hämärää, sillä migreenipäästä ulos kaivaituvat silmät eivät siedä valoa. Eivätkä tuoksutkaan liene paratiisin puutarhoja muistuttavia.

Jokin päähänpinttymäksi kehittynyt vaikeus siis oikeastaan muistuttaa jollain lailla migreenikohtausta. Siihen  ei ole lääkettä, sillä mikään järjenmukaisesti ajatellen auttava oivallus ei siinä pysy, vaan tyhjennys tulee automaattisesti pienestäkin yrityksestä omaksua järjen hippusiakin. Sen aikana ihminen on kuin jossain hämäryydessä, tuo vaikeus ei nimittäin siedä mitään valoa, joka valaisisi todellisuuden olemassaoloa jossain sen ympärillä ja lähettyvillä. Lämpökin tuntuu kaikonneen aika kauas vaikeuden kanssa kippuroivan elämästä. Kunnes tulee päivä, jolloin tuo koettelemus on käyty läpi ja varjot väistyvät hänen ympäriltään. 

Tällainen heräymys antaa aina  uutta  toivoa  siitä, että jokin suuri henkinen kokemuskin voisi ihan hyvin tapahtua yhtä rajusti. Eihän siihen kai monta sekuntia tarvita, kun aivot ja sydän uudelleen järjestäytyvät... Vitsi, vitsi. Mutta jos on mahdollista lähes täydellisestä sekopäisyydestä yhtäkkiä nousta henkisesti rationaalisen ajattelun maailmaan ja nähdä kaikki se, mikä olisi pitänyt nähdä jo monta aikaa sitten, niin silloin on mahdollista kaikki muukin ja vieläkin merkillisemmät jutut. Ainakin tällaisen johtopäätöksen olisi ihminen valmis tekemään jokaisen henkisen "migreenikohtauksensa" jälkeen. Kun vaikea asia on jätetty taakse, voi alkaa eteenpäin kulkeminen. Mitkä uudet maailmat ja oivallukset ihmistä tuolla edessäpäin odottavatkaan, kun pimitys silmien edestä on poissa...