Takana kohta jo kevätkin

sen lähes unhoitin

ja matkat juuttien maahan

maisemat oudot

niitä muistella saahan

lopun elämänsä

ja niellä kai ikävänsä

 

Nenäliinat vaan

vaikka niitäkin tarvitaan

kuluu tahtiin harvenpaan

kuin myrskyissä nuoruuden

vai luulenko ainoastaan

ja tahtoisin vanhuuden viisas olla

paljon nähnyt ja lempeä

ei enää turhan hempeä

etten oisi niin hunningolla

vaan näin mummona vasta

lopetinko vanhenemasta

kun tuulahdus menneiden

aikain elettyjen

jotakin uutta näytti

elämän yllätystä

mutta mitä se täytti

siinä lie miettimistä