Vierailu  facebookilassa

Yritin olla fiksu ja kirjauduin tuskan hiki otsalla facebookiin. Se ei vain toiminut missään vaiheessa kunnolla, vaan aina meni jokin pieleen,  tai jotain puuttui. Luovutin siis suosiolla ja lopetin koko tilin. Toivottavasti siinä sentään onnistuin. Ainakin sähköpostiini tuli haikea viesti facebookin ylläpitäjältä, joten toivoa on  edes lopetuksen onnistumisesta. Lopetuksia voi ihmiselämässä ollakin  monenlaisia. Kuinka osata tehdä  ne oikein, ettei mitään jäisi keskeneräiseksi, tai kangertamaan. Että saisi työnsä valmiiksi ja kontolleen ottamansa suoritetuksi. Se onkin yksinkertaisempaa asioiden,  tavaroiden tai töiden suhteen, mutta kun ihmiset tulevat kysymykseen, muuttuu kaikki monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi.

Kokemuksen kirpeys

Esim. ystävyydessä hylätyksi tulleella voi jo olosuhteiden pakosta olla jonkinasteisia vaikeuksia suhtautua episodiin kypsästi. - No, kypsä voi tietysti olla tai olla olematta monella tavalla. Mutta kypsymistä tosiaan tapahtuu, jos ei edes tiedä, mistä syystä loppujen lopuksi tuon kyseenalaisen hyljättynä olemisen ilon sai kokea. Tai ehkä aavistaa, mutta kun sitä ei millään lailla käsitellä, jää ihminenkin käsittelemättömien, vaiettujen ajatusten keralla tavallaan roikkumaan ilmaan. Kaiken takana voi olla elämän suuri mysteeri, karma, mutta kun häntä oikein syvästi korpeaa, voivat näkymättömät sarvet puskea ulos päänupista ja tekee mieli tehdä vaikka mitä keljua. - Ja siitähän karmallinen taakka vain kasvaa. Onneksi on  olemassa ns. kauhun tasapaino, joka  tarkoittaa kai  sitä, että ihmiset yrittävät olla tekemättä pahaa, jotteivat toisetkaan tekisi. Tai samasta syystä pitävät suunsa kiinni. Parempaa tietysti meistä ihmisistä todistaisi se, että kenelläkään ei edes mieleen tulisi kostaa tai kiusata ketään tai mitään.