Ainakin oma pieni maailmani nykyisellään muuttuu tahdissa, joka on selkeästi eri tempossa omaan tahtiini nähden. Vaikeat asiat muuttuvat helpommiksi, tai päinvastoin aivan ilman ennakkovaroitusta, ihmissuhteissa tapahtuu yllättäviä liikahtamisia suuntaan  ja toiseen, arki ei millään suostu olemaan hallinnassa, vaan kaaos kurkkii  nurkan takana, asiat kasaantuvat välillä vuoriksi, jotka  vaativat selvitystä äkkirynnäköllä, samat laskut tulevat maksettaviksi yhä pienemmällä aikavälillä ja tässä voisi vetää  yhtäläisyysmerkit suurempiinkin  kuvioihin, kuten karmaan, kohtaloon, elämän tiehen... - Luopumiset tulevat ja menevät, unohtuvat vähitellen uusien raivatessa tilaa käsittelylleen, ja niistä jokaisesta jotain uutta oppii, jos ei kasvakaan ihmisenä, niin jotain  tapahtuu kuitenkin. Samaa tyhmyyttä ei sentään loputtomasti toista - toivottavasti. Toisaalta todistaa jotain  hyvääkin, jos jaksaa aina uskoa, uskaltaa toistuvasti ja  tilanteen mukaan heittäytyä, vaikka olisi murskaantunut tuhat kertaa aiemmin. Olisi aina luottavainen elämän  lahjoihin nähden. Mutta jonkinlaista  suojelua voisi itselleenkin suoda. Kärsimyksen määrä on joskus valintakysymys.