Ihmisellä on taipumus juuttua johonkin ajatukseen, joka ei ota irrotakseen millään. Sellaisia asioita tulee koko ajan vastaan, jotka voivat muodostua kohtalokkaiksi pakkomielteiksi, mitä muuta onkaan esim.ripustautuva ihastuminen,  tai oikein veriin  mennyt keräily, tai yli äyräiden paisunut ostohimo yms.. Nämä kaikki ovat korviketoimintoja jollekin, joka meiltä puuttuu, tai tuntuu puuttuvan. Tunne, tuo mystinen ja vaihteleva on lopulta kaiken takana.  Sotaankin mennään tunteen perusteella, järjellä siellä ei ole mitään tekemistä. Tosin sinne vievä  tunne on rakkaudeton. Rakkaudettomuutta on yhdenkin ihmisen vahingoittaminen, vaikka kuinka uhrautuisi oman kansansa edestä.

Tai sitten järki, jonka sanotaan olevan tunteen vastakohta, on niin kylmä ja laskelmoiva, että se menee jo tunteen puolelle. Kaiken takana se järjestelee vastakkaisia rintamia kansojen välille. Kylmyyskin voi olla eräänlainen tunne. Suomen kielessä on sana: tunnekylmyys. Siitä voisi myös vetäistä ajatuksen:  tunne ja tiedosta oma kylmyytesi. Tunne siis itsesi. Silloin osaisi aidosti rakastaakin, oppisi sitä, jos oppisi tuntemaan omat sokeat pisteensä ja mitä ne kätkevät sisäänsä avaruuden mustien  aukkojen tavoin. Ihminen on valtava avaruus, tuntematon ja rajaton hengessään. Mutta mustan sijasta hän voisi  olla valoa hohtava.

Monissa saduissa kerrotaan olennoista, joiden sydän on jäätynyt, ehkä sinne on jopa jääpuikko kylmäköksi sujahtanut, mutta kun jostain syystä tuo puikko sulaa tai irtoaa, otuksesta tulee jälleen inhimillinen  ja rakkautta tunteva yksilö. Hänet on saatettu lumota ja niin voi käydä  ihmiselle missä ja milloin vain. Lumous voi olla sitä,  että mukautuu yhteiskuntien tai uskontojen hokemiiin, dogmeihin ja tottumuksiin, jotka jo ovat aikansa eläneet. Oman järjen ja  jopa tunteen käyttö on ainakin teosofisten aatteiden mukaan kuitenkin sallittua, suositeltavaakin. "Rakastakaa vihamiestäkin", kuulen henkisen opettajani äänen muistoissani sanovan. Ja monen monituisia muita  sanoja ja lauseita. Ehkä  hän  toivoi sanoillaan vähitellen sulattavansa kuulijan sydämessä piilevän jääpuikon niin, että tämä oppisi itsekin sulattamaan sydämiä. Nyt, kun hän on "toisilla tasoilla", on kuuntelijan vuoro sulatella sydänjäätä, sekä itsensä, että muiden.