sillä ihmettely ei lopu yhdessä ihmisiässä, tuskin kymmenessäkään. Mutta   itku ja valitus saisi jo loppua. Vaikka luottamus olisi mennyt, vaikka joka taholta tulisi ns. turpiin, niin sittenkin voisi pysähtyä vain ihmettelemään, että katos vaan, noinkin joku voi toimia ihan pokkana,  onpa mielenkiintoista.  Ja jos toisen toiminta  ei tunnu hyvältä, voi  pitää sitä hyvänä esimerkkinä huonosta esimerkistä, jota ei tarvitsisi matkia, varsinkaan kostomielessä. Jokainen vastaa omista teoistaan ja motiivi on ratkaiseva niin maallisessa kuin itse Suuren Elämänkin tuomioistuimen edessä. Jos olen tehnyt jotain mielessäni vilpitön halu auttaa, ei Elämä varmaankaan siitä minua tuomitse samalla ankaruudella kuin ihmiset, jotka eivät näe sydämeen.