Kivikuutiolla istuu äiti lapsi sylissään. Mutta äidin ihonväri on tumma ja lapsi taas on vaaleaihoinen, onko lapsi siis tämän äidin, vai jonkun muun synnyttämä?

Onko sillä väliä, kysyy äiti minulta, kuvan katselijalta. Eikö kaikkien lapsien pitäisi tuntua omilta, ainakin niin, että kaikkia suojellaan ja hoivataan samalla tavoin. Rakastetaankin, jos vain osataan.

Hahmon takana  on  pyramidin silhuetti. Sen ympärillä hehkuvat sateenkaaren kirkkaat värit ja se hallitsee kaikkea, niinkuin muinaiset pyramidit, jotka olivat mysteeriokouluja, jonne vain harvat ja valitut pääsivät. Nytkin ihmisen elämää salassa hallitsee mysteeriokoulu, se koulu, joka  kehottaa oppilastaan, eli jokaista  pyrkimään  ihmisenä kasvamiseen. Mutta mitä se  on? Helpompi sanoa, mitä se ei  ole, sillä toisten vahingoittamista se ei ole, ei oman itsensäkään, sillä omakin tämänkertainen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen. Vaikka syntyisimme vielä tuhansia kertoja, juuri tämä elettävä elämä on tällä hetkellä tärkeä. Vain sitä voi tällä hetkellä muuttaa. Tosin  uskon, että menneisyyttäkin voisi muuttaa, jos antaisi anteeksi sydämestään. Se muuttaisi oikeastaan kaikkia aikatasoja, sekä mennyttä, olevaa, että tulevaa. Niin syvälle ulottuu anteeksiannon ihmeitä tekevä voima.

 

DSC01066.jpg