Uusi armon vuosi 2015...

 

Niin meni sekin vuosi, jonka aikana monesti ihmettelin, missä mennään. Voi täydellä syyllä sanoa; hullu vuosi. Toivottavasti seuraava on yhtä mielenkiintoinen, mutta ei yhtä raju, sillä viime vuoden aikana läpikäydyt muutokset käsittelyttävät itseään vielä pitkään.

 

Aapuuva, apuuva, aapuva,  olen tullut vanhaksi

Vuodet vain hujahtavat ohi tai läpi tai yli... Ja yhtäkkiä oikein selvästi tajuaa, miten vanha jo on... Ainakin silloin tällöin ja vahingossa se hetkeksi ikäänkuin lävähtää silimille. Mutta peilikuvaansa uskomatta sen onnistuu pian unohtamaan, koska tuntee itsensä nuoremmaksi, tai oikeastaan iättömäksi. Se onkin huvittava ilmiö, että en koskaan ole tuntenut itseäni sen ikäiseksi kuin olen ollut. Lapsena tunsin itseni vanhemmaksi, nyt nuoremmaksi. Aivan kuin olisi olemassa jokin  tietty ikä, joka kullakin on. Se ehkä on juuri ns. sielun  ikä, miten se sitten määritelläänkin.

 

Usko reilusti itseesi ihminen

Eilen huomasin taas kerran, miten ei kannata uskoa elokuva-arvostelijoita. Pystyyn haukuttu elokuva itseään etsivästä naisesta oli mielenkiintoinen, sillä itsekin tunnen olevani etsijä. Elokuvasta jäi mieleen erityisesti intialaisessa ashramissa lausuttu neuvo; anna itsellesi anteeksi, sen jälkeen vasta voit antaa muillekin  anteeksi  ja voit oppia rakastamaan kaikkia. Siinä on lause, joka pitää sisällään isoja juttuja. Sitä täytyy miettiä kaikessa rauhassa kuin Maria, joka "kätki nuo sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä". Jokainen voikin joskus olla Mariana, kantaa jotain itselleen suurta salaisuutta, josta tulee hänen  elämäänsä  suuri muutos, ehkä täyskäännös suorastaan. Siten ihminen voi synnyttää itsestään ikään kuin kristuslapsen, joka tekee elämän aivan erilaiseksi....