Koko tämän viikon olen innosta hehkuen etsinyt ja liittänyt vanhoihin ja  uusiin kirjoitelmiini kuvia, kun minulle opetettiin, miten se tapahtuu. En minä  sitä kuitenkaan tuossa opetustilanteessa oppinut, vaan siinä itse yrittäessäni vain hermoilin, enkä mitään mistään ymmärtänyt, en edes enää muistanut, miten vedenkeitin pantiin päälle, kun välillä kävimme tauolla. Mutta sitä makeampaa oli oivaltaa ihan itse kotona  kaikessa rauhassa, miten  tuo ihmeellinen ja utopistinen tekninen ilmiö tapahtui - kunnes tapahtui myös se, mitä olin pelännytkin: Tapahtui mahdoton, eli ohjelma alkoikin käyttäytyä järjen vastaisesti, eikä enää suostunut liittämään kuvia yhtään mihinkään. Tutut nörtit eivät tajua toistaiseksi siitä mitään, joten ollaan sitten ilman  kuvia!

Mutta elämähän  on tällaista. Juuri, kun luulit olevasi turvassa ja jotain pysyvää saavuttaneesi, se tavalla tai toisella katoaa tai romahtaa, niin kuin ei sitä ollutkaan  ois... Tässä tapauksessa kuitenkin todisteet kuvan tekstiin liittämisen osaamisesta ovat kiistattomasti esillä  kaikissa  näkyvillä olevissa kuvissa, eli unta tai viinien huumaa se  ei ainakaan ollut. Ehkä en vielä tarpeeksi vahvasti uskonut, ettei mikään ole  täällä varmaa ja pysyvää, ei edes mitä suoraviivaisin tekniikka, mutta nyt on uskoni saanut totisesti vahvistusta. Opettaa tämä myös sopeutumista tilanteiden ikävämmäksi muuttumiselle ja ennen  kaikkea, saa melkein nauramaan tilanteiden muka-vakavuudelle. Nimittäin, jos hetkenkään ajattelee tämän maapallon päällä tapahtuvia touhuja ihmisten välillä, sitä kaikkeia fyysistä ja henkistä väkivaltaa, voi vain ihmetellä omaa pikkuruista maailmaansa, jossa tietokoneen releiden väliaikainen yhteistyön puute saa koko pakan sekaisin...

Hieman suhteellisuuden tajua hei! Niin tuntuu jokin viisaampi minussa parastaikaa sanovan. Ja toki sen tajuan ja otan onkeeni ja tiedän, että nämä ongelmat ovat yhtä tyhjän kanssa kaikkien kärsimysten rinnalla.... Mutta, olisi se hienoa kuitenkin ollut, jos kuvansiirtäminen olisi toiminut moitteettomasti hamaan ikuisuuteen asti...