WP_20150901_16_40_39_Pro.jpg

 

 

Mummoilua on  monenlaista. Yksi ja  kai yleisin tapa on  lapsenlasten kanssa leikkiminen ja niille lepertely vähintään omituisella  lässytyksellä niin, että ainakaan lapset eivät siitä  mitään ymmärrä, mutta eivät  tilanteessa hämmenny, sillä ovat mummukan  omituisuuksiin jo tottuneet. Mummojen perusoikeuksiin kuuluu myös lapsenlasten lahjominen ja vanhemmilta salaa suklaan ja muun erittäin addiktoivan tahmaisen ja  makean aineen ujuttaminen viattomille ja puolustuskyvyttömille... Eikä kukaan mummo ikinä paljasta jotain ehkä tietävänsä siitä, miksi jälkikasvu riehuu yhtäkkiä kuin ei muuta  olisi koskaan tehnytkään ja vieläpä erehdyttävästi sokerihumalan oireita osoittaen...

 

 

WP_20150829_07_14_50_Pro.jpg

 

 

Mutta on myös  toisenlaista mummoilua, sen tietää moni varttuneempi henkilö, vaikka ei sitä myöntäisikään. Siihen kuuluu eräitä mielenkiintoisia ilmiöitä  kaikissa mahdollisissa variaatioissaan. Eräs tähän gategoriaan mahtuva toiminta saattaa aiheuttaa joitakin lievää suurempia järkytyksiä lähinnä ympäristössä, mummo itse on sen verran syyntakeettomassa tilassa, että hän ei ole enää vastuussa mistään... Niin hän saattaa ainakin itse äkkiseltään ajatella.

 

Kuva0779.jpg

 

Joskus nimittäin voi olla mummon vuoro villiintyä, mutta sokerihumalasta ei liene tällä kertaa kyse, vaan jostain muusta päihtymisen lajista. Sen valtaan joutunutta kai voisi kuvata sanoilla villiintynyt vanha haahka.- Se haluaa olla nuorempi kuin on. Se laittaa kaiken  uusiksi ykskaks, ottaa itseään puolta nuoremman poikaystävän, pukeutuu kuin teini, ehkä käyttäytyykin kuin murkkuikäinen ja kai siinä jokin mummomurros onkin käynnissä.

 

WP_20150829_07_25_30_Pro.jpg

 

 

No, sitä kestää  aikansa. Puolta nuorempi poikaystävä hyppää kauhuissaan kelkasta jo alkumetreillä. Teinivaatteetkin hieman kesyyntyvät, mutta ei ole sanottu, että mummon sisäinen  tila olisi  yhtään kesympi. Ja pian saattaa  kuvioihin uida uusi mies, ei sentään puolta nuorempi eikä vanhempi, vaan melko sopivassa iässä oleva. - Mistä lie senkin mukaansa tempaissut, ajattelee ehkä joku nikottelevasta lähipiiristä. Ja jotain poikkeavaa siinäkin miehessä pitää olla: Se onkin vierasmaalainen! Onneksi yhteiseksi rakkaudenkieleksi osoittautuu tuiki tuttu englannin murre.. Tosin auttaneeko  sekään  kaikissa tilanteissa, sillä miehen ja naisen välillä on kai maailman alusta saakka vallinnut perustavaa laatua oleva täyden ymmärryksen estomuuri. Ja vaieta voi sujuvasti kaikilla kielillä.

 

V__18C1.jpg

 

Mitäpä tästä kaikesta mummukkamme oppii. Se ei taida vielä olla aivan selvillä... Ainakin sen, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, varsinkin sellaista, jota ei olisi omalle kohdalleen  millään odottanut. Hereillä oloa voisi Suuri Elämä myös yrittää opettaa, että mummo osaisi punnita mahdollisia toilauksiaan vähän vähemmän heittäytyen. Tosin toisaalta, eikö juuri heittäytymistä hän halunnutkin oppia.... Ettei olisi niin kaavoihinsa kangistunut vaan aina avoinna jollekin uudelle, kysymys on vain siitä, mitä tuo uusi mahtaa sisältää...

 

Kuva0762.jpg

Jokainen kokemus  kuitenkin voisi vähän enemmän  opettaa sitä ihmisille tuiki  tarpeellista ominaisuutta; rakkautta, jota ilman ei kai tämä maailma pysyisi radallaan. Sitä voisi jokainen tarvita, eikä sitä koskaan ole liikaa ja vaatii opettelua luottaa edes rakastettuun täydellisesti. Puhtaimmillaan sen  voi nähdä ja kokea pienen lapsen avoimessa, täynnä luottamusta olevassa hymyssä. Se on kuin auringon säde aamusumussa...