Viäntämistä, kiäntämistä, mutjauttelua ja vähä vaekka venkoelemista

Ei kaet tässä muu ennee aata, pittää ruveta savvoo viäntämään, kunnoun nimittäen sen verran äemänkäkenä tämännii olemisen kansa ku yhe`äki löyvvän ihtenj vaekka mistä, minne ennou yhtää ies yrkäelly. Mitenkäpä suhtaatuva tämmöseen elämän muistutuksee, että joku vaekka pannoo ja pistää minut niinnii tiukkaan paekkaan, ettei siitä meinoo mihinkää osata tok liikahtoo, ei ikkää ku sua ahteriijjaa irti vaekkapa niät mite nyhtäsj ja nykisj. Lähtööhä se tietennii liikkeelle jollonnii, ei ou mikkää ikkuista, ee ies savolaesahterj nalakissa.Vua sekkii aekasa kestää ja siinä ohite tuppoo monta  juttuva mänemään, ja monta oevallustae tulemaa iha kysymätä luppoo. Mutta jos ov vaekka moneltae kysynnä neuvvoo, eikä sitä ou suana, niin voeppii se yhe`äki noustakkii  immeise ihtesä sisältä, ja sehä se voep paras neuvvo ollakkii, ku ite kaet on lähimmi onkelmiisa perehtynnä...