DSC00347.jpgDSC00364.jpg

...Synnove Elviiran tytär. Tätä nimeä ei tosin ole minkään kirkon pappi minulle antanut, vaan isäni, joka halusi seitsemännelle ja viimeiselle lapselleen sunnuntainimen. Minulla on toinen nimi reaalitodellisuudessa, mutta blogien bittiavaruudessa voi hyvin elää pseudotodellisuudessa, jossa nimet ja identiteetit venyvät, kuplivat, vääntyilevät ja vaihtuvat. Siis isäni (ainakin mielessään) kastama Synnove tässä toisessa todellisuudessa olen, seitsemäs lapsi perheessäni ja jos olisin poika ja kaikki sisarukseni olisivat poikia ja isäni olisi oman isänsä seitsemäs poika, minulla olisi tarinoiden mukaan yliluonnollisia kykyjä. Mutta miksi ne kyvyt rajoittuisivat miessukupuoleen, kun noidatkin ovat olleet enimmäkseen naisia? Olematta sunnuntailapsi on minullakin omat omituisuuteni, ainakin  se, että olen kaksi kertaa syntynyt. Ensimmäinen syntymäni tässä elämässä tapahtui kauan sitten sellaisena päivänä, jolloin harvoin osutaan syntymään. Se oli fyysinen syntymäni. Toisen kerran synnyin, kun tapasin henkisen opettajani, ihmeellisen, valoa loistavan olennon, jota ei heti olisi arvannut tietäjäksi - vai onko moni yhdistänyt savon viäntämisen esim. Gandalfin todennäköisimmäksi puheenparreksi...Edes tässä pseudotodellisuudessa hän ei muuta nimeään Martasta miksikään, vaan hän on kaikkialla se, mikä on. Ja hän antoi minulle uuden elämän sekä tässä, että kaikissa muissakin maailmoissa. Siitä häntä kiitän ja paljosta muusta. 

Mutta nyt aion jatkaa kirjoittamistani siitä, mikä  mieleeni putkahtaa eli paljon sanoja asian vierestä, mutta punaisena lankanani olkoon aina teosofinen elämänkatsomus...