Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
on sen hurjuus
kaikki kiemuraiset polut
jotka johtaa tuntemattomaan
vaan kohta nekin paljastaa
mitä oli polun päässä
jos vain järki jäässä
perille kulkee kunkin tiensä
mutta muistot jää
kuitenkin elämään
Vaikka lähetä voi tulivuoren nielua
ja uhkaavasti huojua sen reunalla
niin kaikesta selvitä voi
kun uuden aamun koi
valaisee kasvoja tuon kokijan
elämän tään vaeltajan yksinäisen niin
joka yöstä synkästä selvis hetkiin valoisiin
kukaan toinen ei voi
sen saman polun teitä kuljeskella
ei ovia niitä kolkutella
jokaisen ovet omat aukaistava on
ja kolkuttimet etsittävä käteensä sopivat
nuo muistot tuskaisetkin hyväksi muuntaen
Elämän tahtiin ja sen mahtiin
aina luottaen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.