Aamulla   herään pimeyteen

johon illalla nukahdin

ja sitä oloa  ihmettelin

miten ees keskellä päivää

ei auringon häivää

vain  kostea harmaus laahuksineen

kulkee usvaisen  hovinsa seuraamana

ja sen taakse jää hyyhmäinen vana

 

Ikävä työnsä  on

tuon olion

ja hoviväkensä tuskin hurmaa

synkkänä kun se nilkuttaa

usvasta äkkiä ilmestyen 

mieliin mustaa huokuen

varoitukset silloin kilkattaa

korvissa herkimpien

läsnäolollaan nääs tuo harmaa herra

voi saada uskomaan

että tosi ikävä paikka tää terra

on ihmisen käyttää asuntonaan

kun  synkkä on  päivä ja yö

ja kaikilla kauhea työ

elää eteenpäin

mut voi  myös opppia näin

sittenkin uskomaan valoon

ja inhimilliseen iloon

sillä kaikessa ilo on  piileksimässä

synkänkin  näköisessä elämässä

vaikka  siinä vain

että tilaisuuden sain

jotain vaikeaa oppia  tajuamaan

ja vanhoja virheitä lunastaa saan